— No mitäs varten tuohon muuten olisi tuommoinen reikä tehty?
Niin, mitä varten?
Ei siihen osannut enää se eukkokaan mitään sanoa. Olihan aidassa juuri semmoinen aukko kuin raatimies Tujulininkin aidassa, ehkä vähän suurempi vain, joten oli luonnollista, että aukon luona myös oli ketunsakset. Ne oli vain upotettu lumeen, niin ettei niitä näkynyt.
Mutta sillä äskeisellä eukolla, joka oli silmänräpäyksen epäillyt rouva Montosen kavalia juonia, oli poika, semmoinen kymmenvuotias vesa, jollaiset eivät osaa henkeänsäkään pelätä, ja tämä poika sanoa pöläytti äkkiä:
— Minä menen koettamaan, onko siellä mitä.
Silloinkos äiti huusi! Vai sinne sinun nyt pitäisi telläytyä!
Ja äiti tarttui toisella kädellä poikansa niskaan, otti toisella kädellä lakin hänen päästään, pisti sen tilapäisesti kainaloonsa ja tukisti sitten poikaa niin, että kyllä lankkuaita aukkoineen silmissä vilisi.
Samassa saapui paikalle muutamia torilaisia ihmettä katsomaan, ja nähdessään poikaa tukistettavan kysyivät he:
— Mitäs tuo poika on tehnyt?
— No kun olisi taimo tahallaan telläytynyt ketunsaksiin… siinä on ketunsakset aivan tuon reiän edessä lumessa.