Mutta ellei nuoremmalla Paavalilla olekaan vaimoa, niin onpa hänellä sen sijaan kaupungin monipuolisin ja täydellisin valikoima pitkävartisia piippuja, ja nenällään kultasankaiset silmälasit lisäämässä hänen hyväntahtoisten, mutta hieman likinäköisten silmiensä näkövoimaa. Mainitsemme nämä seikat, piiput ja silmälasit, toistensa yhteydessä siitä syystä, että juuri ne molemmat, niin pitkävartiset piiput kuin kultasankaiset silmälasitkin, yhdessä luisevan, suurikasvuisen Karolina-siskon ankaranlaisen järjestyksenharrastuksen kera matkaansaattavat sen, että kauppias Paavali Peippola, naimattomuudestaan huolimatta, tekee rauhallisen, luotettavan ja kesytetyn miehen vaikutuksen. Outo, joka ei hänen perhesuhteitaan tuntisi, luulisi melkein varmasti, että kauppias Peippola on jo kolmattakymmentä vuotta naimisissa.
Talon muut huoneet, eteiset, sali ja kamari ovat samanlaisia kuin ne yleensä ovat muissakin kunniallisissa ja varakkaissa kodeissa kaupungissamme.
Mutta piippukamari on erikoinen.
Piippukamariksi sanotaan kauppias Peippolan talossa salin takana oikealla olevaa kamaria.
Siinä on pitkä, vihreällä veralla päällystetty kirjoituspöytä, jonka päällisen lukemattomat mustetäplät ovat tehneet kirjavaksi, vanha nahkasohva, joka täyttää kokonaisen seinän, sekä kaksi keinutuolia. Toinen niistä on ikkunan edessä olevan kirjoituspöydän ääressä ja toinen uunin edessä melkein keskellä permantoa. Onpa huoneessa vielä rautainen kassakaappikin ja suuri, tumma piironki, jonka päällä on kirjoja, sanomalehtiä ja parranajopeili.
Huomiota vetää puoleensa nurkassa oleva tavattoman jyhkeä piippuhylly, josta huone on nimensäkin saanut. Miten paljon pitkävartisia piippuja! Parikymmentä varmaankin, toisissa varret kuin ongenvavat, toisissa pesä kuin mikäkin kurikka.
Ja miten monenlaista piipputupakkaa pikkupöydällä piippuhyllyn alla! On siinä monenlaista tupakkaa. Sitä on paperikoteloissa, jotka ovat päästä avatut, ja sellaisissa koteloissa, jotka saa sivulta auki, sitä on suurissa ja pienissä metallirasioissa, purkeissa ja tölkeissä, ja onpa sitä tuossa hauskassa, Markulan koivunvisasta kauniisti veistämässä arkkusessakin, jonka kannessa on tuohesta punottu siro kädensija.
Mutta piippuhyllyn yläpuolella on lasin alla kehyksessä kuva: runoilijakuningas nuorena ylioppilaana tarjoamassa tupakkaa vänrikki Stoolin piippuun.
Tässä kodikkaassa kamarissaan istuu kauppias Paavali Peippola tavallisesti joutohetkinään keinutuolissa kirjoituspöydän ääressä piippua poltellen ja katsellen ikkunasta, mitä kaupungin torilla tapahtuu. Ja siellä on myöskin hänen miesvieraittensa miellyttävä ja rauhallinen tyyssija, uunin lietsoessa hyväilevää lämpöä huoneeseen ja sinisten savukiehkurain hiljalleen kiemurrellessa ylöspäin pitkävartisten piippujen pesistä.
Vanhat velhot, postimestari Blomkvist, kirjakauppias Kriikuna, kauppias Heikki Remes ja hänen veljensä Ville, joka toissa vuonna teki konkurssin, menettäen siinä kaiken muun omaisuutensa paitsi hyvää tuultaan, olivat melkein ensimmäisiä vieraita, ja yhdessä joukossa olivat he saapuneetkin. Tämän arvoisan seurueen jäsenet olivat kaikki yhtä vaimottomia kuin Paavali Peippolakin, sillä Blomkvist ja Heikki Remes ovat leskiä ja Kriikuna ja Ville Remes poikamiehiä, koko joukon yli neljänkymmenen jo hekin molemmat.