— Hm, yhym…, yskäsi taloustirehtööri Menlös, hypistellen hämillään vasemmanpuolisen viiksensä kärkeä ja tietämättä oikein, pitikö hänen, naapuristaan välittämättä, astua sisään portista vai kävelläkö sen ohi.
— Iltaa! sanoi kauppias Montonen vähän epävarmalla äänellä.
— Ahaa, iltaa, iltaa! kiiruhti taloustirehtööri vastaamaan.
Vallitsi kolmen, neljän sekunnin kiusallinen äänettömyys. Sitten sanoi herra Menlös:
— Tänään on taas aika liukasta.
— Niin, onpa tosiaankin! huudahti herra Montonen. — Minä tulin tuota
Koulukatua pitkin, niin siellä ei toki niin livettänyt.
— Minä taas tulin tuosta mäestä ylös, mutta se on hyvin liukas, kertoi herra Menlös. — Läksin vähän jaloittelemaan, kun tulee niin paljon sisällä istuttua…
— Niinpä niin, myönsi kauppias. — Minulle sattui asiaa monttööri
Liukolle. No hyvästi vaan!
Monttööri Liukko asui Raatihuoneenkadun varrella, pappilan takana, joten kauppias Montonen kääntyi Raatihuoneenkadulle päin, taloustirehtöörin taas lähtiessä kävelemään pitkin Koulukatua.
Kauppiaan kadottua näkyvistä kääntyi herra Menlös takaisin pappilaan sillä seurauksella, että hän minuutin kuluttua seisoi taas pappilan portilla, katsellen melkoisen tyhmän näköisenä kauppias Montosta silmiin.