Jännitys kasvoi. Se kävi suorastaan tuskalliseksi.
— Älkää pakatko päälle! Ihanhan tässä litistyy kuoliaaksi!
— Niin, kun tuolta ovensuusta tunkevat!
Mutta oven luona olevat riitelivät porstuaan jääneiden kanssa, jotka vimmatusti, vaikkakin turhaan koettivat päästä sisään kirkkoon.
Kun pappi astui alttarille, niin kävi kirkossa raskas kohaus.
Odotettiin jo jotain ihmeellistä. Mutta mitään ei tapahtunut. Kaikki meni vanhaa menoaan.
Mutta eikö totta! Eikö papin ääni ole paljon kovempi ja kylmempi kuin ennen, uhkaava ja peloittava? Aivan varmasti! Hyvä isä, mitähän tapahtuu…?
Rohkeimmatkin alkoivat vähitellen vapista. Sanaton kauhu valtasi tartunnan tavoin kaikkien mielet.
Ja kun pappi hitain, kolkoin askelin oli noussut saarnatuoliin, oli jännitys huipussaan. Tätä ei voisi enää kestää. Sen täytyi laueta.
Nyt kohotti pappi päänsä rukouksesta, kohotti sen hitaasti… ja loi katseen, pitkän, läpitunkevan katseen seurakuntaansa…