— No mene sinä Miettinen sitten asettelemaan niitä, kehoitti Kappari.
— Sinulle se Musta Pekka olisi kuitenkin jäänyt.
Miettinen lähtikin rakentamaan rauhaa. Hänen perille päästessään löi
Sippo juuri Häkkistä niin että läiskähti.
— Mitä te tässä? tiedusteli poliisi Miettinen. — Ei ole lupa tapella torilla.
— Me vain tässä… ähkyi Häkkinen, koettaen kiristää Sippoa kurkusta vasemmalla kädellään ja sivaltaa häntä oikealla päin naamaa… me vain tässä sen viisaan Salamoonin käskyn jälkeen…
— Minkä käskyn? kysyi Miettinen, joka ei ollut perehtynyt Vanhaan testamenttiin.
Samassa sai Sippo taas lyödyksi Häkkistä niin, että Häkkisen lakki lensi torille. Poliisi nosti sen maasta, löi sitä polveaan vasten, karistellakseen siitä lumen pois, ja painoi sen sitten takaisin Häkkisen päähän.
— No senpä sen… kun se Salamooni sanoo…, ähisi Häkkinen, saaden reväistyksi Sipon paidankauluksen auki,… sanoo että "rauta raudalla hivottakoon"… ähäh!… "ja mies hivokoon lähimmäisensä muotoa"… äh!
Akat ympärillä huusivat, siunasivat ja päivittelivät.
Poliisi, joka ei ollut varma siitä, oliko viisas Salomo antanut mitään sellaista käskyä, mikä joka tapauksessa oli ristiriidassa kaupungin poliisijärjestyksen kanssa, jota Miettisen oli noudatettava toimintaohjeenaan, erotti tappelijat ja nuhteli heitä sitten vähän viran puolesta, lausuen lopuksi ympärille keräytyneille akoille ja uteliaille maalaisille kursailemattoman toivomuksen, että he mitä pikimmin korjaisivat luunsa takaisin pöytäinsä ja kuormiensa ääreen.
Kyseltyään saapuvilla olleilta tappelun syytä palasi Miettinen takaisin poliisikamariin ja sanoi virkaveljilleen: