— Siellä on piru… siellä juhlasalissa…
Kaamea uutinen.
Olisi ollut edes kummitus, haamu, mörkö tai männinkäinen, mutta — se itse!
Eivätkä opettajatkaan olleet vielä tulleet.
Vahtimestari Heikonen ei ollut mikään erikoisen pelkuri mies. Hän otti siis halon käteensä, ottikin oikein suuren halon, ja lähti sisään, vaikka vaimonsa hätäpäissään rukoili ja vannotti häntä luopumaan uhkarohkeasta yrityksestään.
Mutta äkkiäpä sieltä tuli itse Heikonenkin takaisin, tuli kelmeänä kasvoiltaan ja huusi juostessaan käheällä äänellä:
— Poliisia hakemaan, pojat! Siellä on piru!
Silloin katosivat kaikki tytöt pihasta kadulle kuin tuulenpuuskan lennättämät akanat, eivätkä pysähtyneet ennenkuin seuraavaan kadunkulmaan, juoksi kadulle Heikosen vaimo ja juoksi myöskin Heikonen itse, perässään kaikki koulupojat, jotka kuorossa huusivat poliisia.
Torille juoksi tämä huutava joukko.
Torilla seisoivat poliisit Kappari ja Räikkö heinäkuorman ääressä, ja kuorman omistaja selitteli juuri: