— Pumputaan se. Ei sitä enää nykymaailmassa valheella ja vääryydellä pitkälle potkita.
— Ei potkita. Kyllä laki ja oikeus asiasta selvän ottaa.
— Ottaa se!
— On se sentään hyvä, että on vielä maassa laki ja oikeus! huokasi muuan eukko, silmiään pyyhkäisten, mutta torikauppias Sippo, joka seisoi hänen vieressään kädet housuntaskuissa ja lakki takaraivolla, epäili:
— Mikähän siunaus siitä sitten heruu?
Mutta silloinkos eukko räsähti. Vai ei saisi enää olla lakia ja oikeuttakaan! Missähän sinunkin kojusi olisi, jollei olisi kaupungissa poliisijärjestystä.
Sippo raapi harmistuneena päätään, mutta sopivaa vastausta ei hän sittenkään keksinyt.
Vaikuttava ja muistiinpainuva oli näky. Pumppuna toimiva paloruisku kävi niin että ryskyi. Kymmenkunta vapaaehtoista palokuntalaista oli työssä.
Koska he olivat tavallaan virkatoimessa, niin olivat he kiinnittäneet palokuntalaisnauhat lakkeihinsa, joten kuka tahansa saattoi nähdä, että vain heillä oli laillinen oikeus käsitellä paloruiskua. Mutta hyväntahtoisesti luovuttivat he tämän etuoikeutensa viransijaisillekin, alettuaan vähän väsyä, eikä työnhaluisista tarjokkaista suinkaan ollut puutetta.
Toisen letkun pää oli kaivossa ja toisen letkun päässä oli itse suihkumestari Lampeeni, ohjaten räiskähtelevän ja paukahtelevan vesisateen ylös ilmaan, josta vesipisarat sitten sateena ropisivat taajan katselijajoukon niskaan. Mutta jokainenpa olikin varoiksi kääntänyt kauluksensa pystyyn.