Mönkkysen Maijastiina oli tästä ratkaisevasta tapauksesta lennättänyt sanan niin moneen taloon kuin ehti. Olipa hän sitten kerrankin kahvilla täytetty, vaikka ei, kiireellisten asiainsa tähden, ennättänytkään juoda kaikissa keittiöissä kahta kuppia. Hotkaisi muutamissa yhden, ja parissa paikassa ei sattunut ensinkään olemaan kahvia keitettynä. Mutta ehtihän Maijastiina saatavansa myöhemminkin periä.
Palomestari Sipilä oli sanonut, että ruiskun saa lainata sitten kun tulee leuto sää. Tietäähän sen jokainen, joka on vähänkin perehtynyt palotoimintaan, että pakkasella letkut jäätyvät, ja jäätyneet letkut ovat hyvin pahoja katkeamaan, varsinkin tällaiset vanhemmat letkut.
Oli sitä ihmettä, sitä kauppias Montosen kaivon tyhjentämistä, keräytynyt katsomaan ukkoa jos akkaakin. Mieliala oli korkealla.
— Nyt se nähdään!
— Nyt se nähdään se totuus!
— Niin, nyt se nähdään, kenessä se on totuus.
— Niin, totuus! Totuus ei pala tulessakaan.
— Eihän se kuulu palavan, eikä se huku kaivoonkaan.
— Eihän se kai huku sinnekään.
— Sieltäkin se pumputaan ylös!