— Ei sieltä sitten mitään hiirtä löytynytkään! huokasi eräs akoista. — Tyhjän tautta on saanut Anna Riitta raahata vettä Perälän kaivolta asti…
— Niin, eihän siellä ole mitään hiirtä ollutkaan, ilmoitti märkä, vilusta hytisevä Peurasen Asko.
— Kenenkä poika se on tuo? kysyi muuan eukko. — On niin märkäkin, turjake, eikä vain lähde kotiinsa.
— Se on tämän Montosen makasiinimiehen poika, kertoivat toiset pojat.
— Sen nimi on Asko.
— Mitä sinä sanoit, ettei olisi hiirtä ollutkaan kaivossa? kysyi eukko.
— Niin, eihän se hiiri sinne pudonnut, selitti Asko.
— Mistähän sinä sen tiedät! murahti muuan palokuntalaisista ylenkatseellisesti.
— Näinhän minä kun meidän kissa otti heti sen hiiren, kun se oli tälle puolen lentänyt, kertoi Asko, puhallellen kohmettuneisiin, sinertäviin hyppysiinsä. — Minä olin tässä silloin.
Kaikki tuijottivat Askoon. Joku sanoi:
— Taidat valehdella?