Laiva painui laituria vasten ja kallistui vähän. Muuan laivamiehistä heitti paksun köyden laiturille.
— Poika hoi, juutastako sinä toljotat! Pistä kiinni pollariin!
Hölmistyneen näköinen risainen poika, joka oli ollut saada köyden päähänsä, pisti silmukan pollariin.
— Seisoo siinä, senkin tolvana, suu auki eikä ymmärrä mitään! haukkui laivamies poikaa.
— Minä en olekaan sinun passarisi! huusi tolvanaksi syytetty kimeällä äänellä.
— Älä räkätä! karjaisi vihaisen ja liian vähän nukkuneen näköinen laivamies.
— Siivolla siellä! huusi kapteeni komentosillalta.
— Onko ne Kinnuselle tulevat paketit teidän mukana? huusi laiturilta takkuinen jätkä, jolla oli oljenkorsia selässään ja housujen takapuolissa, mistä päättäen hänen viimeöisessä makuupaikassaan ei ollut käytetty lakanoita.
— Kysy perämieheltä! vastasi kapteeni, joka silmäkulmat kurtussa katseli laivamiestensä puuhia.
— Hyvästi nyt, herra kapteeni! Ja kiitos hauskasta matkasta! sanoi kapteenin selän takana nuori, vaaleaverinen, lihavahko herrasmies, jolla oli pyöreät ja itsetietoiset, mutta hyvin jokapäiväiset kasvot sekä kädessään pieni, ruskea matkalaukku, joka näytti monet kolhut kokeneen tässä murheen laaksossa.