Kapteeni tekeytyi vähän ystävällisemmän näköiseksi, puristi hätäisesti toisen ojennettua kättä ja mutisi:
— Hyvästi, hyvästi…
— Ja kiitoksia nyt vielä kerran oikein paljon tästä hauskasta matkasta! sanoi pyöreänaamainen hartaasti.
— Ei kestä… rahallannehan sen olette maksanut! vastasi kapteeni kieltämättä hiukan epäkohteliaasti, kääntyi sitten jälleen hoitamaan virkatehtäviään ja kiljaisi kiukkuisesti kaidepuun yli laiturille:
— Ei saa kääntää pystyyn sitä kauppias Kitusen laatikkoa! Senkö täytistä te sitä pyörittelette!
Pyöreänaamainen ja ruskealaukkuinen ei näyttänyt juuri erikoisemmin loukkautuneen kapteenin kylmyydestä, vaan käveli tyynesti ja nykerö nenä pystyssä laivasta laiturille.
— Mikähän käki se tuokin mahtoi olla? huomautti kapteeni rouvalleen, joka oli tullut kapteenin hytistä komentosillalle ja nojasi miehensä vieressä kaidetta vasten.
— Ei se ainakaan minua ensinkään miellyttänyt, sanoi rouva. — Teki vähän sivistymättömän ja niin perin pöyhkeän vaikutuksen.
— Ja matkusti koko ajan ensimmäisessä luokassa, vaikka oli ostanut vain toisen luokan piletin, murahti kapteeni. — Mutta en viitsinyt hänelle siitä mitään huomauttaa, kun tilaa kerran oli.
Tietämättä mitään osakseen tulleesta verraten epäedullisesta arvostelusta pyöreänaamainen seisoi laiturilla ja katseli alentuvasti hymyillen pientä kaupunkiamme, jonka laitimmaiset talot pilkoittivat rantatörmältä puiden tuuhean vihreyden lomitse.