Mitä lähemmäksi haukunta lähestyi, sitä useampia koiria siihen yhtyi. Melkein joka talosta kiiruhti portille koira katsomaan, mistä oli kysymys, ja edustamaan taloaan tilaisuudessa.
Ikkunoita avattiin siellä täällä ja ikkunoista kurkisti kadulle haukottelevia päitä.
Keskellä katua käveli luonnonihminen, luontaisen terveydenhoidon apostoli Matti Luonto virsuissaan, kontti selässä ja pitkä sauva kädessään. Hänen perässään, kohtuullisen välimatkan päässä sauvan ulottuvilta, juoksi neljä tai viisi kiukkuista, terhentelevää koiraa, jotapaitsi esijuoksijoina toimi pari takkukarvaista rakkia, jotka äänekkäästi julistivat ympäristölle kulkueen lähestymisen.
— Mattihan se on… ja oikein pyhävaatteissaan, totesi Janhusen matami, jääden kädet lanteilla katselemaan juhlakulkuetta.
Matti Luonnon juhlapukuna oli avara valkoinen liinapaita ja lumivalkeat, nilkkoihin asti ulottuvat housut, joiden takapuolessa loisti komeilla kirjaimilla tunnettu vehnäjauhomerkki: "Gold Medal".
Matin juhlahousut olivat nimittäin valmistetut käytetyistä vehnäjauhosäkeistä, jotka, kuten tunnettua, soveltuvat erinomaisesti alusvaatteiden valmistukseen. Tähän arvokkaaseen seurueeseen liittyi matkan varrelta jokainen koira, joka sattui sen huomaamaan, ja konsertti oli lopuksi korviasärkevä.
Herättämästään huomiosta välittämättä, välittämättä myöskään nelijalkaisten seuralaistensa pirullisesta rähinästä Matti käveli hiljaisena ja nöyränä, mutta samalla tyynenä ja arvokkaana valkoisessa paidassaan ja valkoisissa kultamitalipöksyissään kohti päämääräänsä, ja levollisena laskeutui hänen pitkä tukkansa hartioille.
Näin käveli hän keskellä katua aina Svebeliuksen neitien taloon asti Kirkkopuiston reunassa. Koirat, harkittuaan asiaa, katsoivat viisaimmaksi pysähtyä portille odottamaan tapahtumain kehitystä, mutta Matti itse astui suoraan pääportaita ylös ja soitti ovikelloa.
— Menkää kyökinportaita! sanoi sisäkkö, joka järjesti kukkaruukkuja pienille jalustoilleen kuistilla, jossa oli lasiseinät.
— Haluan tavata neiti Anna Kristina Svebeliusta, sanoi luonnonihminen nöyrästi, mutta varmasti.