Mutta hätähuudot olivat avoimien ikkunain kautta kuuluneet naapuritaloihin. Väkeä alkoi keräytyä sen talon portille, josta poliisia huudettiin.
Sillä välin oli Matti Luonto noussut seisomaan ja sanonut hiljaa, nöyrästi:
— Ei minua varten tarvitse poliisia hakea… lähden minä muutenkin. Ja näin sanoen hän lähti kävelemään ovelle, mutta kääntyi vielä kynnyksellä ja lausui:
— Minä tahdon joka tapauksessa Anna Kristinan vaimokseni.
Sitten hän poistui.
Eteisen nurkasta hän otti pitkän sauvansa ja astui ulos. Pihalla odottava koirajoukko tervehti häntä ihastuksen ulvonnalla. Matti karkoitti lähimmät koirat sauvallaan ja astui ulos portista, jolloin väkijoukko antoi tietä hänelle ja hänen perässään syöksähtävälle, rähisevälle koirajoukolle.
— Mikä siellä on hätänä? kysyi muuan akka Matilta, mutta tämä jatkoi matkaansa mitään vastaamatta, ja hänen housujensa takapuolelta loistivat ylpeät sanat:
"Gold Medal".
XVIII
Sen merkillisen päivän jälkeisenä päivänä, josta viime luvussa kerrottiin, saapui kaupunkimme laivarantaan — meillä ei ole vielä rautatietä, mutta saamme sen varmaankin aivan piakkoin, sillä valtiopäivillä on kolmenkymmenen kahden vuoden aikana tehty yhteensä seitsemänkymmentä anomusta ja ehdotusta kaupunkimme liittämisestä valtion rautatieverkkoon — saapui siis kaupunkimme laivarantaan teatterikiertue Cangastus & Muttonen, jonka jäsenet me heti riennämme erittäin suurella mielihyvällä esittelemään lukijallemme.