Tällä silmänräpäyksellä järisytti kaupunkiamme hirmuisin huuto, mitä meillä milloinkaan on kuultu. Penikulmien päähän kaikui varmaankin tänä tyynenä kesäiltana kuin pitkäisen jylinä:
— Jaaaa… aaa!!
Ei kukaan ollut voinut jäädä epätietoisuuteen siitä, kumpi mielipide oli voitolla.
— "Jaa" on voitolla! ilmoitti äänestyksen toimittaja kokouksen puheenjohtajalle, konstaapeli Tossavaiselle äänestyksen tuloksen.
— Kyllä minä kuulin, vastasi Tossavainen, jonka korvat olivat melkein lukossa. — Matti Luonto pääsee siis vapaaksi. Ala laputtaa!
Ja sitten huusi konstaapeli väkijoukolle:
— Alkakaa nyt hajota hyvän sään aikana ja tavallista vikkelämmin, ennenkuin pormestarit ja viskaalit ovat meidän kimpussamme. Hajaantukaa! Huusitte vietävät niin, että korvat meni halki!
Tyytyväisenä oikeuden voittoon ja viattoman vapautukseen alkoi väkijoukko nopeasti hajota.
— Kiitoksia paljon, hyvät ihmiset! sanoi Matti Luonto lähtöä tekevälle väkijoukolle.
— Ei kestä, ei kestä! vakuutti hra Jassi Muttonen.