Mutta kun Retunen antoi Sukkulan mummolle markan ja Römpötille viisikymmentä penniä, niin oli rauha jälleen maassa, ja nuo kelpo ihmiset lupasivat kyyditä hra Retusta saman taksan mukaan vaikka joka aamu Sukkulan mummon kahvikojussa.
Iltapäivällä tapahtui sitävastoin sellainen huomattava seikka, että kauppias Jaakkolan keittiöön ilmestyi Svebeliuksien kaksoisneitien punaposkinen sisäkkö, joka jätti kauppias Jaakkolalle neiti Anna Kristina Svebeliuksen omakätisen kirjeen.
Neiti Svebelius kirjoitti hyvin tietävänsä, kuka oli saanut vähäjärkisen luonnonihmisen kätyrikseen ja kuka oli saattanut hänet, neiti Svebeliuksen, naurunalaiseksi. Neiti Svebelius ilmoitti olevansa turvaton ja syvästi loukattu nainen, ja tietävänsä, ketä hän saa kiittää siitä, että hän on syvästi loukattu nainen. Hän ei kuitenkaan tahtonut mainita mitään nimiä, halusi vain ilmoittaa, ettei hänellä ollut mitään sitä vastaan, vaikka herra Jaakkola veisi hänen sisarensa Amerikan maahan, ja että jos se nimeltä mainitsematon henkilö, joka on aikaansaanut viime päivien suuret häväistysjutut, päästää hänet eroon luonnonihmisestä, niin tulee neiti Svebelius puolestaan tekemään voitavansa siihen suuntaan, että maisteri Wahl tyytyy rauhallisena kohtaloonsa.
Kauppias Jaakkola luki kirjeen kahteen kertaan. Ja luettuaan sen toiseen kertaan hän hymyili. Sitten hän istahti kirjoituspöydän ääreen ja kirjoitti neiti Anna Kristina Svebeliukselle kohteliaan vastauksen, jossa hän vakuutti, ettei hänellä ollut mitään vaikutusvaltaa kirjainkaupustelija Matti Luontoon, jonka kanssa hän ei ollut koskaan sanaakaan vaihtanut, mutta kiinnitti samalla huomiota siihen, että mikäli hän sattuu tietämään, on asioitsija Saksmanin vanhin poika Lauri Saksman ainoa henkilö kaupungissa, joka nauttii mainitun omituisen kaupustelijan täyttä luottamusta ja joka siis mahdollisesti voisi saada hänet luopumaan tekemistään päätöksistä.
Me emme tiedä, millä mielellä niin arvokas nainen kuin neiti Svebelius ryhtyi kirjeenvaihtoon niin epämääräisen ja sellaisessa yhteiskunnallisessa asemassa olevan mieshenkilön kuin Lauri Saksmanin kanssa, mutta olemme joka tapauksessa tulleet siihen vakaumukseen, että ystävämme Matti Luonnon esiintyminen oli mahtanut tehdä asianomaisella taholla syvän vaikutuksen, koskapa Svebelius-neitien punaposkisen sisäkön nähtiin vielä samana iltana tulevan ulos Arkun portista ja Lauri Saksmanin viisi minuuttia myöhemmin lähtevän vihellellen kaupungille.
— Hei, Lassi! huusi joku hänelle Kurosen kauppapuodin portailta.
Lauri Saksman tunsi huutajan hyväksi tuttavakseen Kalle Kannakseksi, joka takin hiha jauhoisena viittaili hänelle innokkaasti.
Lauri pysähtyi ja kysyi:
— Mitä tahdot, nuori ystäväni?
— Minulla olisi sinulle tärkeätä asiaa, selitti kauppa-apulainen huomattuaan, ettei ketään syrjäisiä näkynyt kuulomatkalla. — Mihin olet menossa?