— Pienelle asialle. Poikkean myöhemmin virastoosi. Hyvästi, poikaseni!
Kalle Kannas palasi takaisin puotiin jauhoja mittaamaan, mutta Lauri Saksman jatkoi matkaansa Jaakkolan rautakauppaan, palasi neljännestunnin kuluttua takaisin, oltuaan tämän ajan kahdenkeskisessä keskustelunsa Jaakkolan kanssa, ja ohjasi askeleensa ohi Kurosen puodin ja rehtori Peranderin talon maisteri Wahlin portille, astui pihaan, nyki kuistin oven ulkopuolella olevaa soittokellon kädensijaa ja jäi odottelemaan tämän toimenpiteen seurauksia.
Hän odotti minuutin, odotti kaksikin, mutta seuraukset jäivät tulematta.
Silloin tarttui hän uudelleen kädensijaan ja helisti kelloa oikein rehellisesti.
Kului vielä minuutti.
Soittaja oli juuri käymäisillään kolmannen kerran kädensijaan kiinni, kun kuistista kuului liikettä, lukon ratinaa ja hakojen irroittamista, ovi aukeni raolleen ja maisteri Wahl pisti päänsä oven raosta.
— Mike te olette ja mite te soitta? kysyi talon isäntä kaikkea muuta kuin kohteliaalla äänellä.
Vaikka maisterin olemus sillä hetkellä tavallista enemmän muistutti vihaista huuhkajaa, ei se kuitenkaan näyttänyt peloittavan Lauri Saksmania, joka kohotti hattuaan ja sanoi:
— Hyvää päivää, maisteri!
— Kuka hen on?