— Vai niin! sanoi isäukko musertavan halveksivasti. — Entäs Kalle Kannas, etkö sinä sitten ollut hänen kanssaan salakihloissa? Kylläpä sinä todellakin olet…
— Kalle Kannas on Kalle Kannas ja taiteilija Muttonen on eri asia, selitti tytär vilkuillen tulipunaisena ympärilleen, olisiko läheisyydessä tämän yksityisluontoisen ajatustenvaihdon kuuntelijoita. — Enhän minä kuitenkaan olisi saanut Kallea! Kuka potki Kallen ovesta ulos? kysyi hän sitten.
— Luuletko sinä, että minä annan tyttäreni mieluummin jollekin tuntemattomalle maailmanrannan kiertäjälle? kysyi vaskiseppä syvän harmin vallassa.
— Kuka on sanonut, että minä olen aikonut mennä naimisiin hänen kanssaan? kysyi tytär vuorostaan.
— Mitäs varten sinä sitten hänen kanssaan seuraa pidät? tiedusteli isä.
— Muuten vain… lystin vuoksi, sanoi tytär peloittavan kevytmielisesti.
— No jos joku olisi sanonut, että minä saan kuulla sinun suustasi semmoisia sanoja, niin enpä totisesti olisi uskonut! vakuutti ukko.
Ja sitten hän ilmoitti tyttärelleen seuraavan hirvittävän tuomion:
— Jos näen sinut kertaakaan sen lurjuksen kanssa, niin halkaisen hänen päänsä! Kahdeksi kappaleeksi!
Tehtyään tämän ankaran päätöksen pyörähti vaskiseppä ympäri ja lähti tiehensä.