XXII
Kurosen makasiinirenki Jussi kulki kumarassa, katse maahan luotuna, eikä siis voinut vaatia, että hän olisi huomannut kirjailija Kauno Tuulosta.
Ja koska nyt sitäpaitsi oli perjantai, joka on yleensä tunnettu onnettomuuksien päiväksi, niin tapahtui, että Jussi ja kirjailija Kauno Tuulonen törmäsivät yhteen puodin pihaporrasten ja makasiinin välillä.
Syy oli tietysti kirjailijan, ja sen hänelle Jussi heti selittikin sanoin, jotka eivät olleet juuri valikoituja, mutta sitä suorempia.
Ja mitäpä tekemistä olikaan kirjailijalla epätasaisen kivityksen peittämällä päivänpaahteisella makasiinipihalla?
Miksi ei hän pysynyt sillä alueella, joka hänelle kuului ruohomattoineen, varjoisine puineen ja riippumattoineen?
Miksi hän kuljeskeli silmät auki, mutta näkemättä mitään, korvat auki, mutta kuulematta mitään siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui?
Miksi hän käveli jauhosäkkiä kantavaa Jussia vasten, miksi hän ei huomannut, että neiti Leijanen meni aivan hänen ohitsensa näytelmäharjoitukseen näyttelijä Cangastuksen kanssa, joka oli tullut noutamaan Herrojen-Eevaa, miksi hän ei huomannut rakennusmestari Retusta, joka antoi hänelle portilta kiihkeitä viittauksia, jotka merkitsivät pientä olutkestitystä seurahuoneella, ja joka sitten, kun kirjailija ei vastannut hänen signaaleihinsa edes pään nyökkäyksellä, jatkoi matkaansa pettyneenä ja syvästi suuttuneena — niin miksi?
Niin monta kysymystä… ja kuitenkin voidaan niihin vastata kaikkiin yhdellä kertaa kolmella yksinkertaisella sanalla:
Hän oli kosinut!