Mikä odottamattoman nopea ratkaisu! Mikä merkillinen käänne!
Mutta sellaista voi sattua, kun on kysymyksessä rakastunut ja sitäpaitsi mustasukkaisuuden vallassa oleva runoilija.
Kuinka oli kaikki tapahtunut?
Vaikeata olisi sitä ollut selittää herra Tuulosen itsensäkään. Se oli tapahtunut odottamatta kuin maanjäristys, ja kirjailijan koko olemus oli vielä aivan sekaisin.
Neiti Kuronen oli ollut kotona koko aamupäivän ja tehnyt käsitöitä. Kirjailija oli lukenut hänelle. Vähän aikaa. Sitten he olivat keskustelleet ties mistä. Ainakin rakkaudesta. Veri nousi vähitellen kirjailijalle päähän. Miksi neiti Kuronen hymyili niin kummallisesti, kun kirjailija kysyi, tiesikö hän, mitä rakkaus on? Miksi hän äkkiä punastui, kun herra Tuulonen suoraan ja kiihkeästi kysyi, oliko hän koskaan ollut rakastunut?
Ja silloin oli maailma kierahtanut muutamia kertoja ympäri kirjailijamme silmissä, ja kun hän vihdoin alkoi tointua, huomasi hän olevansa polvillaan neiti Anni Kurosen pienten, ruskeakenkäisten jalkain juuressa, ja hänellä oli jonkinlainen hämärä käsitys siitä, että hän nähtävästi oli tunnustanut rakkautensa neiti Kuroselle. Mitä kaikkea hän oli neiti Kuroselle sanonut, siitä ei hänellä ollut aavistustakaan, mutta varmaankin oli se ollut varsin vaikuttavaa, sillä neiti oli kuin puulla päähän lyöty.
Herra Tuulonen oli vihdoin noussut ylös ja lausunut julki kiihkeän vakaumuksensa, että neiti Kuronen kutsuu nyt varmaankin paikalle isänsä ja Kalle Kannaksen ja renki-Jussin heittämään hänet ulos, ja neiti Kurosella oli täysi työ saada kosijansa uskomaan, ettei se suinkaan ollut hänen aikomuksensa. Neiti Kuronen oli sitäpaitsi luvannut antaa vastauksensa sunnuntaina, ja poistunut sitten omaan huoneeseensa.
Herra Tuulosella oli siis todellakin toiveita, mutta siitä huolimatta hän oli kuin kiirastulessa. Kaksi päivää vielä!
* * * * *
Kolme tuntia myöhemmin tuli rehtori Perander kotiin matkaltaan.