Portilla tarttui Miina maisterin takinliepeeseen kiinni, mutta maisteri tempaisi itsensä vihaisesti irti ja huusi:
— Menke hiiteen! Mine olen isente talossa! Menke pois, taikka mine potkin teidet pellolle!
Maisteri meni menojaan, huolimatta mistään.
Lauri Saksman ja luonnonihminen, jotka olivat istuneet syvämietteisessä keskustelussa ikkunan ääressä ja nähneet sekä maisterin kotiintuomisen että hänen uuden lähtönsä, menivät kadulle, ja Lauri Saksman kysyi Miinalta, mistä oli kysymys.
— Voi voi, hyvä herra Saksman, itki eukko. — Juuri äsken oli hukuttamaisillaan itsensä, ja nyt se onneton lähti Pastorinniemeen lyömään kauppias Jaakkolaa korvalle.
Lauri Saksman koetti udella Miinalta, mitä maisterille oli tapahtunut, mutta kun ei eukko tiennyt oikeastaan mitään, niin piti hän lyhyen sotaneuvottelun luonnonihmisen kanssa.
— Taitaa olla parasta, että sinä puutut vielä kerran asioihin, sanoi hän lopuksi Matti Luonnolle. — Ja peloittele nyt kerta kaikkiaan pois pahanhengen juonet ukko Wahlin nahasta. Heittäydy hulluksi, sillä hulluja se pelkää enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
Luonnonihminen heitti kontin selkäänsä, otti sauvan käteensä ja lähti pitkin askelin kävelemään samaan suuntaan, mihin maisteri Wahl oli lähtenyt.
Portille kokoontuivat hänen lähtöään katsomaan kohmeloiset käräjäkirjurit, pihanperällä asuvat akat, kuten Kähköskä ja Sikasen akka lapsineen, sekä jarrumiehen leski.
Kaikki tahtoivat tietää, mistä oli kysymys, mutta Lauri Saksman palasi mitään vastaamatta sisään.