Eikä kuitenkaan renkipoika noussut puhdistamaan Tiihosen rattaita, sillä olihan nyt sunnuntai myöskin renkipojalla.
Eikä Tiihonen noussut valjastamaan hevostaan, kapuamaan kuskipukilleen, räpsäyttämään ohjasperiä, viuhauttamaan piiskaa ja huutamaan: "i-grai musikka!" Sillä ajurillakin on joskus sabatti.
Ja silloin on sabatti myöskin ajurin hevosella. Kaunis on kesäinen, pilvetön sunnuntaiaamu kaupungissamme!
Avaat ikkunasi: et kuule mitään kolinaa kadulta. Katsahdat ulos: et näe yhtään ihmistä liikkeellä.
Mutta puut, pensaat ja ruoho maassa tuoksuvat suvivirttään, ja korkea, kuulakka sinitaivas helisee tuhansien pienten siivekästen riemuitsevaa: "Sen suven suloisuutta…"
Ei kaukana syrjäisessä metsäkylässä, ei syvällä sydänmaalla, ei saaressa merellisessä tunnu mielestämme sunnuntaiaamu niin juhlalliselta kuin kaupungissamme.
Niiden tunnelmien vuoksi, joita se sydämessämme, sielussamme ja mielessämme herättää, kannattaa meidän hikoilla yksitoikkoiset, kuumat ja kuivat arkipäivät sen pölyssä ja kävellä jalkamme kipeiksi sen epätasaisella, huonosti hoidetulla katukivityksellä, sekä sietää mielentyyneydellä sen ainaiset, pikkumaiset juorut, jotka saavat alkunsa tiesi mistä, mutta lakkaamattomana, katkeamattomana hämähäkin lankana juoksevat talosta taloon, huoneistosta huoneistoon, Kekkolan keittiöstä Makkolan makuukamariin ja Makkolan makuukamarista Kukkolan keittiöön.
Kaikki tämä matala, jokapäiväinen ja alhainen, joka on tarttunut koko olemukseemme, niin että se heltiää meistä tuskin kuolemassakaan, kaikki tuo mitätön, arvoton ja likainen tuntuu sunnuntaiaamuna olevan pyyhitty pois pienestä ja vähäpätöisestä, mutta meistä, sen asukkaista, niin rakkaasta kaupungistamme ja sen joskus säälillä mainituista, mutta useammin nauraen selostetuista sisällisistä oloista kuin rihvelitaululta jolta äiti on pesusienellä pyyhkäissyt lapsensa kömpelöt tuherrukset.
Mitäpä siitä, vaikka maanantai onkin samanlainen kuin lauantai, ja lauantai samanlainen kuin perjantai, ja ihmiset samanlaisia päivästä toiseen ja vuodesta vuoteen — mitäpä siitä! Sillä tämän kaiken vastapainoksi pysyvät myöskin meidän kirkkaat ja säteilevät, poutaiset ja pilvettömät sunnuntaiaamumme vuodesta vuoteen yhtä kauniina, yhtä puhtaina ja yhtä rauhoittavina.
Niin, Tiihosen kukko julisti osaltaan sunnuntairauhan alkaneeksi.