Mutta silloinpa alkoikin aamun kaunein hetki jo olla ohi. Sillä se on yhtä lyhyt kuin kauniskin.
Neuvoksen Arkun pihan perällä olevassa rakennuksessa narisi joku ovi, ja Sikasen akka ilmestyi näyttämölle aamupuvussaan, yllään lyhyt yöröijy ja punaraitainen alushame ja kädessään peltinen, reunoista ruostunut pesuvati, jonka hän asetti oven vieressä pihalla olevalle, vanhuuttaan harmaalle rahille, ja jonka ääreen Sikasen akan lasten nyt oli kirvelevin sydämin käytävä, saadakseen hekin osaltaan tuntea ihossaan, että nyt oli sunnuntaiaamu.
Sillä Sikasen akan lasten oli pestävä silmänsä joka sunnuntaiaamu, ja pantiin tämä suvun ulkonaista puhtautta tarkoittavan järjestyssäännön määräys täytäntöön järkähtämättömällä ankaruudella.
Mutta tänä aamuna ei sitä toimeenpantu ainoastaan yhtä ankarasti kuin ennen, vaan päinvastoin vielä ankarampanakin: tänä aamuna täytyi näiden suurimmaksi osaksi luonnollisessa vapaudessaan kasvaneiden nuorten pestä ei ainoastaan kasvot vaan myöskin kaulansa. Ja kun kaulojen viime pesemisestä oli kulunut epämääräinen, mutta joka tapauksessa melkoisen pitkä aika, ja kun huolekkaan äidin kriitillinen katse piti tarkoin silmällä tämän kiusallisen toimituksen aluksi varsin vaatimattomia tuloksia, niin ei meidän sovi suuresti kummastella sitä, jos Sikasen suvun puhdistushommat aiheuttivatkin äänekkäitä huomautuksia ja vastaväitteitä pestävien taholta ja olivat siten omansa jossain määrin hälventämään tämän kauniin aamun suloista sunnuntaitunnelmaa.
Jopa ilmestyi portailleen jarrumiehen leskikin, kaasi ämpäristä likaveden portaiden viereen, sillä hän oli jo ehtinyt suoriutua pesupuuhistaan, vieläpä pestä osan lapsensa pyykkiäkin, levitti pesemänsä vaatekappaleet portaiden kaidepuulle kuivamaan ja jäi ämpäri kädessä katselemaan Sikas-perheen suurta puhdistusta.
Kauanpa ei hän malttanutkaan pysyä äänettömänä katselijana, vaan laski ämpärin portaille ja lähti hernemaan ympäri puhuttelemaan Sikasen eukkoa.
— Huomenta taas! Kaunis päivä tulee. Onko teidätkin kutsuttu tänä päivänä Saksmanin puolelle kahville?
— Kävihän se neiti kutsumassa meitäkin, halpa-arvoisia…, huokasi
Sikasen akka ja huusi vanhimman jälkeiselle pojalle:
— Ota sukkelaan saippua ja harja ja pese kaulasi, kun korvien alla musta rinki kuin mikäkin halspanta!
— Mikähän heillä oikein lienee? tiedusteli jarrumiehen leski. —
Olisikohan nimipäivät?