Nöyryytetyt rakennusmestarit olivat luoneet katseensa seurahuoneen lattiaan ja valinneet ukko Saksmanin puheenjohtajakseen. He olivat hänelle suuressa kiitollisuuden velassa, sillä ukko Saksman, joka vielä vanhoilla päivilläänkin oli terävä kuin partaveitsi, ajoi rakennusmestarien lukuisat ja monesti erinomaisen sotkuiset talonkauppajutut kolme kertaa huokeammalla kuin kaupungin asianajajat ja muut tuomarismiehet, jotka ukko Saksman sitäpaitsi useinkin armottomasti höyhensi.
Tultuaan siihen notkoselkäiseen, maahan vajoavaan taloon, jota sanottiin Arkuksi, meni Jaakkola sisään portista, tarkasteli pihassa olevaa hernemaata, astui sisään ensimmäisistä rapuista ja koputti.
— Sisään!
Jaakkola huomasi tulleensa pieneen keittiöön, josta nuori, veikeä tyttö, silminnähtävästi ukko Saksmanin tytär, ohjasi hänet kamariin. Siellä otti hänet vastaan Lauri Saksman, ja kun Jaakkola oli esittäytynyt tälle kunnon miehelle, selitti Saksman nuorempi:
— Isä on jossain rakennusmestarien kanssa — luultavasti seurahuoneella — mutta tulee kai pian. Ukko ei tosin enää juuri paljon ryyppää, on tullut varovaiseksi, kun ikääkin on karttunut jo paljonlaiseen, mutta hän on niin kaikki kaikessa tämän kaupungin rakennusmestareille, etteivät ne osaa edes lasia kallistaa, ellei ukko ole mukana.
— Täällä onkin paljon rakennusmestareita, sanoi Jaakkola.
— Onhan niitä, myönsi nuorempi Saksman, tappaen ikkunasta sisään lentäneen kärpäsen suoraan lennosta ja jatkaen tämän taidonnäytteensä jälkeen: — Oikeastaan ne ovat vain tavallisia talonomistajia, mutta joku niistä keksi ensin itselleen rakennusmestarin arvonimen, ja toiset seurasivat heti esimerkkiä. Varsinaisia rakennusmestareita on kaupungissa vain kaksi, ja erotukseksi rakennusmestariyhdistyksen jäsenistä rupesivat he nimittämään itseään arkkitehdeiksi.
Sitten ilmaisi nuori mies olevansa rakennusmestarien kruununperillinen ja valmistautuvansa siihen tärkeään tehtävään, joka häntä odotti, oleskelemalla kotonaan viisaan levossa, ryöväriromaaneja lukien ja kärpäsiä tappaen, jossa viimemainitussa urheilussa hän vakuutti saavuttaneensa erinomaisen taidon. Kuultuaan, että Jaakkola aikoi ostaa itselleen talon, hän sanoi:
— Siinä suhteessa ette voi saada parempaa neuvonantajaa ja apulaista kuin isä-ukko on. Hän tuntee tämän kaupungin talot paremmin kuin omat taskunsa.
Samassa tulikin sisään ukko Saksman. Hän käveli vielä pää pystyssä ja silmät kirkkaina, ja lukuunottamatta sinipunertavaa könkönenää oli hänen kasvoillaan hyvä väri.