Hän puristi voimakkaasti Jaakkolan kättä ja sanoi:
— Olet ollut kauan poissa!
— Olenhan minä, myönsi vieras.
— Ukko Saksmania on sen ajan kuluessa monessa liemessä keitetty, mutta ukko on vielä ukko! sanoi vanhus, heittäytyen istumaan keinutuoliin ja alkaen kiivaasti keinua. — Vielä ei ole ukon selkää notkistettu, vaikka seurapiiri onkin sitten viimenäkemän ehkä tullut hieman sekalaisemmaksi. Kuinka sinua on onnistanut?
— Noh, kohtalaisesti, kiitos kysymästä.
— Miljoona?
— Vähemmän.
— Satatuhatta?
— Enemmän.
— No niin, enempää ei minun tarvitse tietääkään. Kaupungilla kerrottiin, että sinä olet kerännyt itsellesi miljoonan. En sitä uskonut, — arvelin puoletkin riittävän — ja lisäsin siitä syystä omasta puolestani toisen miljoonan. Niin että sinä olet nyt kahden miljoonan mies. Rakennusmestariyhdistys, joka tapansa mukaan oli jonkinverran väkijuomien liikuttama, olisi valinnut sinut heti kunniajäsenekseen, mutta kun otaksuin, ettet ehkä erikoisemmin välittäisi tuosta kunniasta, sain sen tällä kertaa ehkäistyksi. Mutta yhdistyksemme ovet ovat sinulle avoinna, ne ovat sinulle selkosen selällään… ha ha ha!…