— Oletko myynyt kirjoja?
— Eihän noita ole juuri saanut myydyksi tähän aikaan… kaupunkilaiset eivät osta paljon muutenkaan, ja mailla ovat ihmiset heinätöissä.
Koira pakkasi yhä ärhentelemään piikkopukuiselle, jolloin Lauri Saksman kumartui ikäänkuin ottaakseen kiven maasta. Koira juoksi silloin ulos portista.
Luonnonihminen katseli virsujensa kärkiä. Toinen jalkineista oli kulunut, niin että varvas pisti esiin.
Sitten hän jatkoi, puhellen kuin itsekseen:
— Mutta minä aloitinkin viime viikolla kuukauden pituisen paaston, niin etten minä mitään tarvitse, paitsi vettä… ja sitä saa ilmaiseksi.
— Sinä tulet hyvin vähällä toimeen, sanoi Lauri Saksman.
— Tuleehan sitä näin kesällä, myönsi luonnonihminen. — Mutta talvella on suuremmat kulungit.
— Hm.
— Sitä ajattelin sinulta kysyä, uskaltaisinko minä asettua tuonne Kelovuorelle asumaan? sanoi luonnonihminen äkkiä, luoden nopean syrjäsilmäyksen Lauriin.