Lauri huomasi luonnonihmisen silmissä omituisen kiillon, jota ei niissä ennen ollut näkynyt.
— Kelovuorelleko? Miksi sinne? kysyi hän vähän kummissaan.
Luonnonihminen vilkaisi ympärilleen ja kuiskasi sitten:
— Henki sanoi minulle: Mene Kelovuorelle ja tee itsellesi pesä puuhun, asuaksesi siellä vapaana ja luonnollisena…
Saksman nuorempi, joka oli pitänyt tarkoin silmällä lähestymisyrityksiä tehnyttä paarmaa, rusensi sen äkkiä läiskällään ja sanoi sitten:
— Mistä tiedät, että se oli henki?
— Kyllä sen tuntee! vakuutti luonnonihminen innokkaasti.
Lauri Saksman oli hetken aikaa vaiti ja sanoi sitten:
— Kissan jalka sinulle puhuu, vaan ei mikään henki! Minä luulen, että sinä paastoat aivan liiaksi ja tulet lopulta kaistapäiseksi.
Luonnonihminen ikäänkuin vaipui kokoon kuullessaan tällaista puhetta ainoan uskottunsa suusta. Toiselle alkoi tämä käydä vähän sääliksi, jonka johdosta hän hetken kuluttua virkkoi: