— Niin, huokasi tyttö. — Kyllä se on kamala paikka…
* * * * *
Kun Kalle Kannas vihdoin ehti Kurosen puotiin, otti kauppias Kuronen, joka oli tuntikauden odotellut apulaistaan päästäkseen lähtemään moottorivenheellään kauniissa Kihosaaressa olevaan melkein valmiiseen huvilaansa, hyvin kylmäkiskoisesti vastaan hänen selityksensä, että yksi tavaralaatikoista oli mennyt hajalle ja että Kallen sitäpaitsi, jos mieli pelastaa nuori ja kaupunkimme liike-elämälle kallis henkensä auringonpistolta, oli ollut aivan välttämätöntä käydä uimassa. ("Se olisi kyllä pitänytkin tehdä!" huomasi Kalle samassa.)
— Minä saan täällä seisoa päiväkaudet yksin puodissa…, napisi Kuronen kapinallisesti seinällä olevalle, heleänvärisessä Pearsin saippuareklaamissa hiuksiaan levittelevälle suurisilmäiselle, valkohampaiselle ja punahuuliselle, ikuisesti hymyilevälle neitoselle, joka oli ihanampi kuin taivaan enkeli. — Kun olet illalla pannut puodin kiinni, niin nostele sisäkkö-Marin kanssa huonekalut takaisin Yrjön huoneeseen ja puhdista varsinkin kirjoituspöytä.
— Eikös lattiaa maalatakaan? kysyi Kalle Kannas.
— Ei tällä kertaa… meille tulee siihen huoneeseen asumaan kesävieras, sanoi kauppias, ottaen päällystakin kainaloonsa.
— Nainen vai mies? kysyi kauppa-apulainen asianharrastusta ilmaisevalla äänellä.
— Se ei kuulu sinuun! jyrähti hermostunut Kuronen vihaisesti ja läksi puodista ulos kadulle, paiskaten mielenosoituksellisesti oven kiinni, niin että tiuku kilisi kannikkeessaan pitkän aikaa.
— Ukko on huonolla tuulella, sanoi konttorineiti Julia Leijanen, pistäen huomattavasti käherretyn päänsä puodin ovesta sisään, mutta jättäen vielä muun osan viehkeätä olemustaan viereiseen konttorihuoneeseen. — Jos herra Kannas on oikein, oikein kiltti, niin sanon herra Kannakselle, kuka meille tulee Yrjö-herran huoneeseen asumaan.
Herra Kannas ei tosin voinut oikein sietää neiti Leijasta, mutta koska uteliaisuus tällä kertaa voitti hänen vastenmielisyydentunteensa, niin vakuutti hän hieman vastahakoisesti olevansa oikein kiltti, jolloin neiti Leijanen heitti häntä leikillisesti kummipallolla. Kalle Kannas koppasi pallon lennosta käteensä ja asetti sen varovaisuuden vuoksi taakseen hyllylle.