— Juokse, Mattila, Sikilän pihan kautta minua vastaan! Kaikki kolme hävisivät näkyvistä. Silloin ehdotti klubilaisten pisin mies, proviisori Brändvik:
— Juostaan me nyt niitä piiloon!
Tämä sukkela esitys hyväksyttiin riemulla, ja miesjoukko lähti juoksemaan laivarantaan päin.
Hetken kuluttua saapuivat edelliset juoksijat takaisin. Retunen oli kuin olikin saanut kiinni Johanssonin ja palasi nyt hänen kanssaan käsikoukussa, Mattilan kävellessä leskenä perässä.
Kolmikon suuttumus oli vilpitön ja suuri, havaitessaan, minkä halpamaisen jutkun toiset olivat heille tehneet. Ilmaistuaan äänekkäästi vastalauseensa he kaatoivat erään lahon portinpatsaan ja lähtivät kotiinsa.
XII
Oli sunnuntai. Aamupäivä.
Kirjailija Tuulonen oli laittautunut sunnuntaikuntoon ja lähti laivarantaan, josta höyrypursi Sirkka veisi hänet Kurosen huvilalle.
Laivalle saapuivat myöskin neiti Leijanen ja Kalle Kannas.
Neiti Leijanen tuli purren perään ja oli pian vilkkaassa keskustelussa hra Tuulosen kanssa, mutta alakuloisen näköinen Kalle Kannas meni, tervehdittyään kirjailijaa niukalla lakinkohotuksella, keulaan ja pysyi siellä koko matkan.