Kurosen huvila oli kauniilla paikalla, mutta siitä oli vasta rakennuksen toinen pää kunnossa.
Pihamaa ja puutarha olivat sitävastoin täydessä järjestyksessä, sillä kauppias Kuronen oli ostanut vanhan, hyvinhoidetun huvilan, rakennuttaen siihen vain uuden asuinrakennuksen.
Huvilalla saivat vieraat ensimmäiseksi sen tiedon, että kauppias Kuronen vaimoineen ja tyttärineen oli lähtenyt puolen peninkulman päässä olevaan kauppias Salinin huvilaan, jonne kauppias Salin itse oli moottorivenheellään käynyt heitä hakemassa. Mutta he olivat antaneet palvelusväen toimeksi saattaa perille vilpittömän toivomuksen, että vieraat olisivat tästä huolimatta ihan niinkuin kotonaan.
— Kiitoksia paljon! ajatteli hra Tuulonen harmistuneena.
Eikä suinkaan suotta.
Hän oli varustautunut tänä päivänä aloittamaan ensimmäisten piirityshautojen kaivamisen sen linnoituksen ympärille, johon hänen tuleva puolisonsa oli varustautunut. Häntä oli laivassa salaa harmittanut, että neiti Leijanenkin oli "tuppautunut" mukaan, sillä viimemainitun läsnäolo vaikuttaisi häiritsevästi hänen suunnitelmiinsa, mutta nyt hän tunsi harminsa keskellä kiitollisuutta neiti Leijasta kohtaan, jonka läsnäolo pelasti hänet kuolettavan ikävästä päivästä.
— Tämähän on aivan kuin minun järjestelmällistä karttamistani! soimasi Kauno Tuulonen ajatuksissaan herrasväki Kurosta. — Ensin saan olla yksin koko viikon kaupungissa, tuo keikaileva tytönletukka ja sivistymättömät talonhuijarit ainoana seuranani, ja sunnuntaiksi puikkivat vieraisille!
Hra Tuulonen ryhtyi nyt korvaamaan edes vähäiseksi osaksi vahinkoaan pitämällä innokkaasti seuraa neiti Leijaselle.
Kalle Kannaksesta ei heillä ollut mitään haittaa, sillä tämä surullisen haahmon ritari hävisi kohta valokuvauskoneineen ja murheellisine mielialoineen kiertelemään metsää ja kallioita sillä niemellä, jolla huvila oli.
Neiti Leijanen oli sunnuntaipuvussaan ja tukka huolellisesti käherrettynä vielä viehättävämpi kuin arkipäivinä. Hän puhui paljon ja nauraa kikatti iloisesti jokaiselle sanalle, minkä kirjailija suustaan päästi. Hra Tuulonen jäi itsekin välistä ihmettelemään, mitä merkillisen lystillistä ja sukkelaa hän olikaan mahtanut lausua, riehahtelevan toverinsa purskahtaessa niin hillittömään nauruun.