Kaupungin rannassa kysyi onnellinen Julia-neiti Kalle Kannakselta, jotain sanoakseen ennenkuin erottiin:
— No onko herra Kannas nyt saanut paljon hauskoja kuvia uudella koneellaan?
— En tiedä, vastasi Kalle. — Olen vielä tottumaton käsittelemään tätä. Mutta toivottavasti edes yksi kuvista on onnistunut…
Aavistamatta tässä viattomassa vastauksessa piilevää hirveää salaisuutta kirjailija lähti saattamaan neiti Leijasta kotiin, mutta Kalle Kannas kiiruhti juoksujalkaa asuntoonsa kehittämään ottamiaan levyjä.
XIII
Aurinko laski.
Hiljaisuus levittäytyi yli kaupungin.
Viimeisetkin ihmiset, jotka olivat ikävystyneen näköisinä istuneet kirkkopuiston penkeillä tai seisoskelleet laivarannassa laivoja katselemassa, olivat lähteneet kotiinsa nukkumaan.
Taivaalle keräytyi harmaita pilviä, ennustaen sadetta, ellei heti, niin ainakin huomiseksi.
Kauppias Jaakkola, joka oli saanut myymälänsä muutos- ja korjaustyöt loppuunsuoritetuiksi lauantai-iltaan mennessä, oli ollut päivällisellä Pastorinniemessä ja illallisella rehtori Peranderin luona, väitellyt rehtorin kanssa valtiollisista asioista, sanonut rehtorin alettua haukotella hyvää yötä ja lähtenyt kotiin.