Torninvartia Nissinen seisoskeli päivät torninsa kaidepuuhun nojaten ja syljeskellen reunan yli maahan. Yövuorossa ollessaan hän sitä vastoin laskeutui pitkälleen ja nukkui aamuun asti. Jos tulipalo syttyi yön aikana, niin juoksi palavasta rakennuksesta joku paitasillaan oleva henkilö tornin juurelle ja huusi:
— Nissinen, Nissinen! Meillä palaa!
Ja oitis Nissinen kapsahti jaloilleen, otti naulasta suuren vaskitorven ja alkoi törähytellä peloittavia, tulta ja savua julistavia säveliään, jotka saivat koko kaupungin jalkeille, herättäen viimein kellonsoittaja Koposenkin, vaikka viimemainittu olikin erittäin sikeäuninen. Kellonsoittaja Koponen veti heti housut jalkaansa ja kiiruhti läppäämään kirkonkelloja. Juhlallisen kaamea oli silloin näytelmä: mahtavat keltaisenpunaiset liekit syöksyivät mustalle taivaalle, lennättäen miljoonia kipinöitä, valkomekkoisia palokuntalaisia juoksi pitkin katuja, Nissinen puhalsi torveensa kuin tuomiopäivän pasuunaan: "tuut — tuut — tu-uuut!" ja Koponen läppäsi kirkontornissa hätäkelloa: "päm päm, päm päm, päm päm!" Joskus ehti sikeäuninen Koponen kylläkin ottamaan osaa näytelmään vasta palon loppuessa, mutta kaupunkilaiset olivat kuitenkin tyytyväiset tällaiseen jälkisoittoonkin, joka arvokkaalla tavalla lopetti öisen tilaisuuden.
Kerran vain sattui Koposelle paha erehdys: yöllä oli pääkaupunkilainen auto saapunut kaupunkiin ja törähytteli Koposen ikkunan alta ajaessaan torveensa "tuut tuut tuut!" aivan samanlaisella äänellä kuin Nissisen palotorvi. Koponen sattui nukkumaan niin keveästi, että heräsi heti. Ehkäpä vaikutti siihen sekin seikka, että torvi törähti juuri hänen ikkunansa alla. Koponen juoksi heti kirkontorniin ja alkoi läpätä. "Päm päm, päm päm, päm päm!" kaikui yli hiljaisen, nukkuvan kaupungin. Nissinen heräsi tornissaan ja alkoi puhaltaa: "tuut-tuut — tu-uut!" Ihmiset juoksivat puoleksi pukeutuneina palotornin juurelle ja huusivat: "Nissinen hoi, missä palaa?" Nissinen huusi vastaan: "En minä tiedä, kysykää Koposelta, se alkoi läpätä!" Ihmiset juoksivat halki kaupungin kirkolle ja huusivat: "Koponen, kuule Koponen! Älä rämpytä niin vietävästi, että kuulet kun sinulta kysytään!" Koponen keskeytti läppäämisensä, pisti päänsä ulos tornin ikkunasta ja huusi: "Häh?"
— Missä palaa? huusi väkijoukko.
— Hiidestäkö minä tiedän! kiljui Koponen. — Kysykää Nissiseltä!
— Nissinen sanoi, että sinä olit alkanut läpätä ensin!
— Enpäs alkanut, Nissinen tuuttasi ensin! kiisti Koponen, veti päänsä takaisin ja jatkoi kiivaasti työtään: "päm päm, päm päm!"
Vähitellen päästiin kyllä selville siitä, mistä erehdys johtui, mutta paljon oli vielä puuhaa, ennenkuin saatiin Nissinen lopettamaan toitotuksensa ja Koponen pämpätyksensä. Senjälkeen tuli Koponen niin varovaiseksi, ettei koskaan mennyt läppäämään, ennenkuin oli käynyt palopaikalla ja nähnyt talon olevan ilmitulessa.
* * * * *