Koko läsnäoleva kansanpaljous oli silmänräpäyksessä vakuutettu siitä, että Nissinen oli kuollut sankarikuoleman liekeissä. Akat voivottelivat ja itkivät.
— Voi sitä Nissistä, kun semmoinen loppu piti hänellekin tulla!
— Koko ikänsä hän muita tulenvaarasta varjeli ja vartioi, mutta tuleen piti hänen poloisen itsensä lopuksi hukkua!
Silloin eräs pöhkönnäköinen poika sanoi:
— Vaan jospa se vielä nukkuu tuolla tornissa?
— Pitää huutaa, että se heräisi! sanoi muuan mies, joka heti hyväksyi pojan katsantokannan.
Ja kansanpaljous koroitti äänensä ja huusi:
— Nissinen, Nissinen! Torni palaa!
Liekit nuoleskelivatkin jo palotornin vajanpuoleista kylkeä.
Nissinen oli iltapäivällä, ennen vartiovuorolleen tuloa, ollut vävynsä Jussi Kemppaisen luona. Vävy oli tarjonnut appiukolleen useita väkevänlaisia kahvipunsseja, joista oli se seuraus, että palovartia nyt nukkui tavattoman sikeästi…