— Mahasta ihan vihlasi pudotessa! sanoi lentomatkan tehnyt Nissinen.
Palotorni leimusi nyt yhtenä roviona. Näytelmä oli kaamean suurenmoinen.
Palokuntalaiset lopettivat työnsä, koska mitään ei ollut pelastettavissa eikä mitään varjeltavaa ollut läheisyydessä.
— Nythän se vasta on oikea palotorni! sanoi seppä Viinanen, ihaillen liekkien komeutta.
Mutta viskaali, joka oli ollut klubilla palomestarin kanssa, ryhtyi pitämään alustavaa poliisikuulustelua tulen irtipääsyn syistä.
— Sinä, senkin tuhjake, et tietysti tiedä mitään? hän kysyi halveksivasti Nissiseltä.
— Ka en, sanoi Nissinen. — Painosti illalla niin, että taisin vähän torkahtaa.
— Mikä hornan palovartia sinä olet, joka nukut vartiopaikassasi! kiljaisi palomestari. — Virasta sinut pitää erottaa!
— Ka, eipä tuota ole enää virkapaikkaakaan, murisi uninen Nissinen, tuijottaen palavaa torniaan.
Silloin tunkeutui väkijoukon läpi viskaalin luo ukko Wahl sinisine viittoineen ja leveälierisine hattuineen, pyöreine silmälaseineen ja valkoisine partoineen. Vinkuvalla äänellä ilmoitti ukonkääppänä kauppias Jaakkolan hiipineen myöhään illalla ladon ovelle, sytyttäneen tulitikun ja heittäneen sen latoon, poistuen sitten nopeasti.