VALITTUJA PAKINOITA
Kirj.
Tiitus [Ilmari Kivinen]
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1928.
SISÄLLYS:
Herätyskello
Viikko parasta heinäntekoaikaa
Kengänkorko
Raitiovaunussa
Joulurauha
Jääkarhuista, valaskaloista ja Helsingin juopoista
Kun korvat humisvat
Kirje
Kesäksi maalle
Viaton pila
Pappa raukka!
Anjovispurkki
Yllätys
Mansikka-aikana
Moottori
Ratkaisun edellä
Onnistunut kepponen
Kotiintulo
Ilmianto
Kirjakaappi
Kertomus miehestä, joka toi rahaa hra I. Yksityiselle
Nimipäiväkukka
Taidetta koteihin
John W. Ovelan joulukepponen
Joulupukin elämys
Tinaa valaessa
Ompeluseurassa
Häkämyrkytys
Ullakkovarkaudet
Täti Dorotean lähtö
Ystävämme Sigismund
Ovikauppaa
Kesällä
Uistinta soutamassa
Juhannuskokko
Surullinen kertomus Esko Tuiterin kitkatulesta
Avutonna
Uusi syyshattu
Kadonnut lukko
Löytyi
Joulusiivous
Kohtalon isku
Anopin hampaat
Tiilikaisen matka-arkku
Skandaali
Hississä
Kadonnut lapsenhoitaja
Wäxjön tornikello
N.s. hätähousu
Lyhyenläntä syysromaani
Toisten silmillä
Lakkasi nikottamasta
Herra Kannusen juusto
Iloinen yllätys
Petollinen lankku
Ratavartijan puhelin
Sonni ja herra
Hellenismiä
Erehdys ja selitys
Vieraita
Kertomus suutarista ja tulisesta käärmeestä
Byrokraatin lyijykynä
Jouluostoksilla
Pakkasella
»Huomenna tulee, huomenna tulee…»
Saaristossa
Syksyn kokko, synkkä ilta
Ilmaiseksi
Hyvillä onkipaikoilla
Muuttopäivänä
HERÄTYSKELLO
Hra konttoriapulainen Sopu Sammal on illan virkku, mutta aamun torkku, mikä tapa, niinkuin tiedetään, olisi omiaan hävittämään Sopu Sammalen talon, jos hänellä sellainen olisi. Mutta vaikka ei hänellä onneksi taloa olekaan, on hänen aamu-unisuutensa tuottanut hänelle ikävyyksiä useita kertoja sekä pakottanut hänet joka aamu henki kurkussa juoksemaan halki kaupungin, mistä huolimatta hän on saanut konttoripäälliköltään kolme vakavaa muistutusta liiallisesta ja usein toistuvasta myöhästymisestään, ja neljännellä kerralla käskettiin hänet korkeimpaan paikkaan, liikkeen johtajan eteen.
Johtaja väänsi päätä ja murti suuta ja oli ylimalkaan harmistunut, ja hra konttoriapulainen Sopu Sammal näytti masentuneelta mieheltä eikä tahtonut kieltää vikojaan, mutta oli kuitenkin taipuvainen lykkäämään syyn vähävaraisuutensa niskoille, kun ei hänellä ollut rahaa ostaa uutta herätyskelloa, ja entinen on jo ammoin ollut auttamattomasti loppuunkulunut.
Johtaja antoi Sopu Sammalelle 50 mkn tilapäisen apurahan herätyskellon ostamista varten, ja konttoriajan päätyttyä meni hra Sammal matkan varrella olevaan kellokauppaan ja osti sieltä keskinkertaisen herätyskellon summalla, jolla hän ennen sotaa olisi saanut tusinan herätyskelloja.