Illalla asetti Sopu Sammal herätyskellon soimaan klo 7 aamulla, ja nukkui sitten klo puoli 9:ään aamulla. Tätä aikaa osoitti hänen taskukellonsa. Herätyskello osoitti levollisesti klo kahta yöllä. Se oli nimittäin pysähtynyt, vaikka Sopu Sammal oli sen illalla vetänyt kaikista nastoista, mitä hän kellon takaseinästä löysi.
Sopu Sammal kirosi kellon ja ravisteli sitä, mutta se oli tunteeton ja välinpitämätön molemmille menettelytavoille, ja sitten alkoi hän pukeutua kiireesti ja otti kellon kainaloonsa ja juoksi ohimennessään kellokauppaan ja käski laittaa kellon kuntoon iltaan mennessä, ja saapui tavan mukaan myöhästyneenä konttoriinsa.
Iltapäivällä kotiin palatessaan saikin hän kellonsa takaisin, ja ajantietoammattilainen vakuutti sen nyt käyvän. Sopu Sammal uskoi ja kiitti, saapui kotiinsa, vietti loppuillan lukemalla Monte Kriston kreiviä, uutta painosta ja suomennosta, asettaen kellon herättämään hänet klo 7 aamulla, veti vielä varmuuden vuoksi kaikki kellon takalistossa olevat vetopaikat, ja nukkui sitten hänelle ominaiseen sikeään uneensa.
Hän heräsi hirvittävään melskeeseen ja toinnuttuaan hiukan unenpöpperöstään, huomasi herättäjäkellonsa ryhtyneen virantoimitukseensa. Kellon ääntä vastaan ei Sopu Sammalella ollut mitään muistuttamista, mutta sitä enemmän tuntui siihen olevan aihetta hänen naapureillaan, jotka ilmaisivat tunteensa jyskyttämällä sekä itä- että länsipuolella olevaan seinään nyrkeillään, kun taas yläpuolella asuvat kolisuttivat Sopu Sammalen huoneen kattoa jollakin esineellä, mikä synnyttämiensä ääniaaltojen laadusta päättäen tuntui olevan hiilihanko.
Sopu Sammal väänteli kellon nappuloita, saadakseen sen lakkaamaan hälytyksestään, mutta kun se ei tehnyt tähän koneeseen mitään vaikutusta, kätki hän laitoksen sänkyynsä, tyynyjen ja peitteiden alle, mistä sen ääni sitten kuului hillitymmin, mutta kuitenkin vielä selvästi.
Sopu Sammal alkoi hitaasti pukeutua, huomaten silloin, että kaikki kadun toisella puolen olevan talon ikkunat olivat pimeinä. Silloin katsoi hän taskukelloaan ja näki sen olevan neljännestä vaille 3. Hän kaivoi sitten esille herätyskellon, joka tuntui kuluttaneen äänivaransa loppuun. Se oli kymmentä vaille 3.
Sopu Sammal ei uskaltanut ruveta enää nukkumaan, vaan pukeutui ja pesi kasvonsa jääkylmällä vedellä, alkaen sitten lukea Monte Kriston kreiviä.
Aamulla konttoriin mennessään vei hän taas kellon siihen liikkeeseen, josta hän sen oli ostanut. Sopu Sammal käytti tilaisuutta lausuakseen halveksimisensa, ja kelloseppä lausui — tarkoittaen herätyskelloa — että »p—kos sitä sitten vaivaa?»
Sopu Sammal ei sinä aamuna myöhästynyt konttorista, mutta hän oli koko päivän niin uninen ja tohelona, että konttoripäällikkö luuli hänen alkaneen viettää epäsäännöllistä elämää ja lausui yleisiä mietelmiä kieltolain tinkimättömän noudattamisen moraalisesta ja taloudellisesta merkityksestä.
Iltapäivällä sanoi kelloseppä »koettaneensa uutta konstia», ja antoi herätyskellon Sopu Sammalelle salaperäisen, mutta varman näköisenä. Herätyskellolla oli myöskin uudet konstit, sillä se alkoi kileästi soida jo kotimatkalla. Hätääntynyt Sopu Sammal lähti juoksemaan, herättäen siten vielä suurempaa huomiota katu yleisön kaikille tällaisille vaikutelmille herkissä piireissä.