Kotona työskenteli Sopu Sammal noin tunnin herätyskellokokeilijana. Tulos oli kuitenkin aina sama: kello soi heti, kun sen soittolaitos oli vedetty.
Sopu Sammal paiskasi lopuksi herätyskellon permantoon. Kun ei hän sen päällä hyppimällä saanut sitä tarpeeksi litteäksi, niin otti hän vasaran, onnistuen melkoista paremmin. Sitten avasi hän ikkunan ja heitti ent. herätyskellon jäännökset ulos ikkunasta. Epähuomiossa heitti hän vasarankin samaa tietä, mutta sekin oli nyt oikeastaan yhdentekevää, koska vasara kerran oli täyttänyt tehtävänsä.
Sitten meni hän soittamaan erään naapuriherrasväen ovikelloa ja pyysi saada, puhutella herrasväen palvelijatarta.
Sopu Sammal sai palvelijattaren lupaamaan käydä joka arkiaamu herättämässä Sopu Sammalen.
Ja kun tyttö oli nuori ja hyvin muodostunut ja punaposkinen, niin pyöritteli hra Sammal jonkin aikaa hieman epäröiden lakkia kädessään ja lisäsi sitten, että jos neiti puoli vuotta hoitaa tehtävänsä säntillisesti, niin on hän valmis mielihyvällä menemään vihille neidin kanssa.
VIIKKO PARASTA HEINÄNTEKOAIKAA
(Muistiinpanoja.)
Lauantaina.
Olen ollut kylpemässä Alitalon ukon kanssa. Sitä ei uskoisi niin laihaksi, kun näkee sen vaatteet päällä. Kaikki kylkiluut voi lukea. Ukko sanoi, että jos hänellä olisi insinöörin lihat, niin hän lähtisi heti akan ottoon. Se on leskimies, se ukko. Se on sanonut minua insinööriksi siitä lähtien, kun korjasin sen puhelimen, niin että sillä taas kuulee. Se olikin helposti korjattu: kopautin kuulotorvea pari kertaa seinään.
Ukko sanoi, että olisi se akka hyvä siinäkin suhteessa olemassa, että olisi lisäväkeä heinänteossa.