Tässä sitten, kun oli ne kovat pakkaset, oli Virtalaiska taas juoksemassa kaupungilla ja poika nukkui varjostimen takana ja puodin ovi oli lukossa.
— Kas, kun Virtalaiskalla on puodin ovi lukossa keskellä päivää, ihmetteli Mäkiskä. — Mitäs se merenteeraa?
Seuraavana päivänä oli ovi taas lukossa ja poika nukkui. Virtalaiska oli taas kaupungissa asioillaan.
— Hoo! huusi Mäkiskä. — Virtalaiskalla on yhä ovi lukossa!
Sitten seisoi hän koivet hajallaan keskellä pihaa ja kirkaisi:
— Virtalaiskalla on ollut jo kaksi vuorokautta ovi lukossa, eikä näy mitään elonmerkkejä!
— Sussentään! huusi Römpekin palvelija ja juoksi kadun puolelle jyskyttämään Virtalaiskan tavaratalon ovea. Hän jyskytti niin paljon kuin jaksoi, mutta ei kukaan tullut avaamaan.
— Se on vissiin kuollut, sanoi hän, juostuaan takaisin pihaan. — Minä jyskytin ja sydämeni niin jyskytti, eikä vain avannut… hui, kun minua peloittaa, minä niin pelkään ruumiita!
— Virtalaiska on kuollut häkämyrkytykseen! julisti Mäkiskä kimakalla äänellä, seisoen koivet hajallaan keskellä pihaa.
— Ja poika kanssa, lisäsi Römpekin palvelija.