— Lu-lu-lu-lu-lu…
— Mitä? kysyi rouva Ispinä. — Luntako satanut ullakolle?
— Lu-lu-lukko on rikottu! sanoi palvelustyttö. Hän on muutoin kotoisin Kerimäeltä ja saa palkkaa 185 mk kuukaudessa, jos jotakin huvittaa se tietää.
Ilmoitus oli tehty muodollisesti, jossakin määrin ylimalkaisesti, mutta rouva Ispinä ymmärsi heti, että tyttö tarkoitti, että heidän ullakkokomeronsa lukko on murrettu auki.
— Varkaita! huusi rouva Ispinä. — Rosvoja! Apua!
Rouva Ispinä juoksi miehensä Simo Ispinän huoneeseen ja huusi:
— Vintissä on ollut rosvoja!
— Mitä, rosvoja? kysyi Simo Ispinä hämmästyneenä. Sitten lisäsi hän varovaisesti: — Pitäisi ilmoittaa poliisille.
— Täytyy ensin katsoa, onko meiltä mitään varastettu, huomautti Tuulikki Ispinä. — Mari sanoo, että meidän vintin konttorin lukko on rikottu.
— Jospa se on mennyt itsestään rikki, arveli Simo Ispinä. — Se oli huono lukko…