Siellä olivat hänen mustat varastetut housunsa.
— Ne eivät ole kelvanneet sille roistolle! ähkyi Simo Ispinä loukkautuneena.
Mutta Mari huusi:
— No nyt voi herra taas pitää mustia pöksyjä saketin kanssa, ha ha!
TÄTI DOROTEAN LÄHTÖ
Täti Dorotea tuli herrasväki Heppulan eteiseen kuin taifuuni. (Taifuunin merkitys katso Tietosanakirjasta.) — liiiiiii! huusi rouva Läylikki Heppula. Se on hänen ihastuksensa korkeimman potenssin ilmenemismuoto. Superlativus maximus forte fortissimus. — Minä juuri odotin tätiä! Mistä täti juuri ymmärsi tulla? Minä panin juuri kahvipannun tulelle! Minä tulin kanssa juuri kaupungilta! Minä ajattelin juuri…
— Minulla on niin hirmuinen kiire! huusi täti Dorotea. — Minulla on niin hirmuisen vähän aikaa! Minulla on niin hirmuisen paljon tekemistä! Minun täytyy heti…
Rouva Läylikki Heppula ja täti Dorotea taistelivat hetken aikaa täti Dorotean päällystakista. Täti Dorotea sanoi, ettei hänellä ollut mitenkään aikaa ottaa sitä pois. Se oli aivan mahdotonta. Mutta Läylikki Heppula oli vahvempi. Taikka jos totuus sanotaan, niin kyllähän täti Dorotea tietysti vahvempi on. Täti Dorotea on varmasti vahvempi kuin Läylikki Heppula ja hänen miehensä Toivo Kotivalo Heppula yhteensä. Täti piti päällystakkia kiinni ja huusi. Pelästynyt palvelijatar kurkisti silmänräpäyksen ajan eräältä ovelta, mutta ei huutanut.
Tällä kertaa oli Läylikki vahvempi ja riisui päällystakin. Vahvin kaikista oli päällystakki, sillä se kesti. Mutta sen napit olikin täti Dorotea itse ommellut.
— Mitä kello on? kysyi täti Dorotea astuessaan sisään. — Kauhistus, onko kello jo yksi! Minun piti olla kotona neljännestä vaille yksi. Ompelijatar odottaa! Ja sinä riisuit vielä minun päällystakkini! Mutta minä lähden heti. Joko sinä olet saanut ne frivoliteetin mallit?