Yö saapui vähitellen. Jerobeam kärsi nälän tuskia… ja janon myöskin, suoraan sanoen.
Hän meni hissiin ja alkoi ajaa ylös, alas, ylös, alas…
Sydänyön aikana, kun hissi juuri oli päässyt taas alas, kuuli Jerobeam, että alaovea koetettiin avata. Jerobeam päästi ilonhuudon ja juoksi koputtelemaan, huutaen: nopeammin, nopeammin!
Murtovaras, joka koetti avata alaovea tiirikalla, päästi kauhun mölähdyksen ja pakeni pois koko kaupungista. Jerobeam huusi ja jyskytti, mutta kuulemansa mölähdyksen jälkeen ei hän kuullut enää mitään.
Jerobeam palasi horjuen hissiin.
Kun talonmiehen emäntä seuraavana päivänä klo 11 a.p. avasi alaoven, tullessaan kastelemaan kesälaitumilla olevien vuokralaisten kukkia, kohtasi häntä seuraava näky:
Hississä istui vuokralainen Jerobeam Näpylikkö nappeja vuoronperään painellen ja ajoi tylsästi nauraen ylös, alas, ylös, alas…
UISTINTA SOUTAMASSA
— Sikuriset soittivat juuri kaupungista, että he tulevat meille huomenna koko joukolla! huusi Selma. — Mistä kummasta minä nyt otan niille päivällisen?
— Onhan se vasikka, huomautti Urho Antero. — Emäntä sanoi jo viime viikolla, että me…