— Nyt kahvi maistuu! sanoi Isko Tuiteri.
Ja hän ryhtyi tekemään nuotiota. Annikki Kuitunen huuhtoi kahvipannun ja täytti sen Saimaan vedellä.
Isko Tuiteri pisti oikean kätensä oikeanpuoliseen housuntaskuunsa. Sitten pisti hän sen oikeanpuoliseen takataskuunsa. Sitten pisti hän vasemman kätensä vasemmanpuoliseen housuntaskuunsa ja sitten samanpuoliseen takataskuunsa. Sitten etsi hän liivinsä taskut, joita oli kolme. Sitten etsi hän takkinsa taskut, joita oli viisi. Sitten etsi hän, olisiko hänellä vielä muita taskuja, mutta niitä ei ollut. Sitten tarkasti hän huolellisesti uudelleen kaikki taskut, ja käänsi muutamat nurinkin. Sitten katsahti hän pelästyneenä Annikki Kuituseen ja ilmoitti:
— Minä olen unohtanut tulitikut!
— Voi kuinka ikävää! huudahti Annikki Kuitunen. — Nyt emme saakaan kahvia, vai kuinka?
— Jaa, sanoi Isko synkästi.
Sitten istahti hän miettimään, mutta hypähti kolmen sekunnin kuluttua ylös.
— Minä teen niinkuin villit tekevät! huusi hän.
— Hui! huusi Annikki Kuitunen, peräytyi kaksi askelta ja tuijotti kauhistuneena Isko Tuiteriin. Hän nähtävästi pelkäsi, että hra Tuiteri aikoi syödä hänet täällä saarella.
Mutta Isko oli jo syöksynyt ryteikköön. Se ei ollut mikään konsti, sillä koko saari oli täynnä kuivaa risukkoa ja ryteikköä.