Isko oli miehekäs ja ylväs, Annikki Kuitunen oli hento ja viehkeä.
Kerjäläisakka tuli vastaan ja sanoi: »Antakoon hyvä Luoja paljon lykkyy
ja mänestystä nuorelle korreelle parille!» Isko antoi akalle 2 mk.
Olisi antanut mieluummin markan, mutta antoi kumminkin kaksi.
Astuttiin veneeseen.
Isko asettui soutamaan, Annikki harjoitteli perän pitoa.
— Kuinka ihana ilma! sanoi Annikki.
— Hurmaava! sanoi Isko.
— Laineet niin välkkyvät! sanoi Annikki.
Ja kimmeltävät! lisäsi Isko.
Ja Annikki alkoi, haaveileva ilme silmissään, lausua:
»Nyt kesäpäivä loistavi.
Niin oudoks' muuttaa mieleni
Tää aamu armahainen…
Puolentoista tunnin kuluttua oltiin saarella. Kannettiin kahvipannu ja muut eväät rannalle.