Rouva Saara Vehnänen oli omituisen kiihtyneen näköinen. Hänen poskipäillään oli siitä aiheutuva merkitsevä ruskotus. Herra Vehnänen ei kuitenkaan huomannut sitä. Hän luki juuri semmoisia kiinalaisia uutisia, että Kiangsu-joukot ovat murtaneet Tshekiang-linjan Ihingin lähistöllä ja Hangtshou on tullut evakuoiduksi.
— Jaa, kyllä se on kamalaa! sanoi Saara Vehnänen.
— Hm, murahti hra Vehnänen, ja luki, että Hongtshoussa on Tshekiangin poliisipäällikkö Hsiakao toimeenpannut kaappauksen, minkä johdosta Lujungsiangin on ollut pakko paeta Shanghaihin.
Sitten A. I. Vehnänen vaistomaisesti tajusi, että Saara kukaties oli sanonut jotakin hänelle tarkoitettua, ja kysyi:
— Häh?
— Minähän olen kuin pellonpelätti, väitti rouva Vehnänen. — Sinä et tietysti koskaan huomaa, millä tavalla minä käyn puettuna, sillä miehet katselevat vain toisten rouvia…
Ja niin edespäin. Emme tahdo keinotekoisesti venyttää tätä kertomusta perinpohjaisella yksityiskohtaisuudella. Rouva Vehnäsen yhtä pitkän kuin kaunopuheisen ja vakuuttavan esityksen ponsi oli, että vihdoinkin oli tullut aika ostaa hänelle uusi hattu.
— No, osta, osta! sanoi hra Vehnänen, ja yritti ruveta lukemaan uutista, että Tshangtsholinin lentokone oli viskannut pommin Tshingwangtaossa Tshilin rannikolla. Mutta Saara otti häneltä lehden ja kääri sen kokoon ja istuutui sen päälle ja sanoi, että Adolf Iivarin täytyi puhua siitä hattuasiasta, ja että hänen täytyi tulla mukaan valitsemaan vaimolleen hattua. Aivan liian lieväksi rangaistukseksi siitä, että hän eilen illalla oli istunut skruuvia pelaamassa kello 6:een asti (aamulla nimittäin).
Hra Vehnänen haukotteli ja valehteli sitten, ettei hatun valitsemisen avustaminen hänestä ollut mikään rangaistus, vaan ilo ja nautinto. Rva Vehnänen vain hymähti hieman salaperäisesti.
Ensimmäisessä muotikaupassa oli vähän jäykkäselkäisen näköinen neiti, joka välinpitämättömästi esitteli pari kolme syyshattua. Kun hän sitten vielä, joko tahallaan tai epähuomiossa, vastasi rouva Vehnäselle ruotsiksi, poistui viimemainittu äkkiä, hyvästiä sanomatta, myymälästä pää pystyssä. Hra Vehnänen seurasi häntä pää vähemmän pystyssä ja sanoi hyvästi.