Hätähousu istuu silmänräpäyksen kuin lamautuneena. Sitten koko totuus vaikenee hänelle, hän syöksyy ylös ja harppaa parturituoliin, ollen kaataa sen.
Vihdoin on hän valmis. Vapisevin käsin kaivelee hän hermostuneena rahoja kaikista taskuistaan, parturin odottaessa kärsivällisesti, ja huudahtaa vihdoin kauhuissaan:
— Olen unohtanut rahani kotiin!
Näkyy, ettei hänellä ole tapana käyttää kukkaroa eikä lompakkoa.
Arvattavasti siitä syystä, että hän hukkaisi ne samana päivänä.
— Herra ei ole vielä etsinyt liivintaskuista, hymyilee parturi ystävällisesti.
Hätähousu hätkähtää ja tunkee oikean kätensä peukalon ja etusormen liivintaskuunsa, ja siellähän sitä rahaa löytyykin vaikka kuinka paljon.
Hän maksaa, kiiruhtaa tunkemaan päällystakkia ylleen, vilkaisee jokaiseen hattuun, niistä löytäisi omat nimikirjaimensa, painaa hatun lujasti päähänsä ja syöksyy ulos.
— Olipa se hauska mies! huomauttaa eräs punertavaviiksinen odottaja, ja kaikki hymyilevät.
Samassa tuoksahtaa hätähousu sisään, kompastuu kynnykseen ja huutaa:
— Olen ottanut väärän palttoon!