Hän heittää hatun päästään, kiskoo väärän palttoon yltään ja alkaa kuumeisella kiireellä etsiä omaa päällystakki aan.
Löydettyään sen nykii hän sen ylleen niin, että saumat ratisevat, paiskaa hatun päähänsä ja juoksee ulos.
— Se vielä puuttui! huomautti punertavaviiksinen, ja kaikki nauravat.
Mutta kun punertavaviiksinen aikoo lähteä, alkaa hän sydämensä pohjasta noitua hätähousua.
Hätähousu on nimittäin jälkimmäisellä käynnillään ottanut hänen hattunsa, ja sitä vaihdostaan ei hätähousu ole huomannut.
LYHYENLÄNTÄ SYYSROMAANI
I luku
— Ei koskaan! sanoi Kaisa Sorrento.
Uhkaavat pilvet ajelehtivat taivaalla.
— Ei koskaan! sanoi Vento Sorrento.