Mutta makuuvaunuissa nukuttiin niin, että kuorsaus voitti junan jyrinän.
Nukkui kuka nukkui — —.
Kaikki eivät nukkuneet.
Rouva Kutkula valvoi.
Häntä painosti Elämän Murhe…
Hän ajatteli kolmatta päivää — ja yötä — samaa asiaa.
Olisiko muutettava uuden syyshatun nauhasolmuke 1 sm taaksepäin, niinkuin Liisi Lippola oli ehdottanut, vai antaisiko sen olla paikallaan?
Makuuvaunun perhehytin kattolamppu paloi.
Sillä rouva Kutkula pelkäsi pimeässä.
Hän pelkäsi varkaita ja rosvoja ja pimeyttä ja haamuja ja kummituksia.