Hra Kutkula nukkui yläsijalla, liikutteli leukojaan kuin olisi kuulunut märehtiväisiin, ja mutisi:
— Mm… mm… mummum…
Rouva Kutkula nousi ylös.
Kainoutemme estää mainitsemasta kuinka hän oli puettu.
Hän muistutti jossain määrin enkeliä vanhoissa kuvakirjoissa, kuitenkin ilman siipiä.
Hän asetti syyshatun päähänsä ja katseli kuvaansa peilistä.
Hän oli koetellut uutta syyshattua päähänsä 370 kertaa. Päivillä 280 kertaa ja öillä 90 kertaa.
— Kuinka minä nyt teen? huokasi hän epätoivoisena, kuumin huulin.
— Mm… mm… mutisi hra Kutkula ylähyllyllä. Hän nukkui sikeästi. Hän oli hyvin sikeäuninen.
III luku.