— Mustaa viinimarjamehua, ilmoitti Kaisa Sorrento.
— Se on ruvennut käymään. Mutta miksi on juna pysähtynyt?
— Kroo… hroo… kuorsasi Kalle Kutkula.
TOISTEN SILMILLÄ
Muukalaiset tulevat tänne karhujen ja lappalaisten maahan ja kertovat haastattelijoille vaikutelmiaan.
Niitä on mieluista kuulla, sikäli kuin he kertovat meille mieluisia asioita, ja tavallisesti vieraani ovatkin kohteliaita ja hyvinkasvatettu ja ja tietävät mitä puhuvat.
— Helsinki on kaunis kaupunki, sanovat he. — Se on hyvin siisti. Ja sitten viime näkemän on se melkoisesti kehittynyt. Se vetää jo vertoja eurooppalaisille suurkaupungeille.
Hengähdämme helpotuksesta.
Olisi ollut noloa, jos vieraat olisivat murisseet, että Helsinki lähinnä muistuttaa huonosti hoidettua sikopahnaa, ja että se sitten viime näkemän on kasvanut lehmänhännän suuntaan ja näyttää nyt osapuilleen Naantalin kokoiselta.
— Olemme tehneet kiertomatkan kauniissa maassanne ja olemme ihastuneita, jatkavat vieraamme. — Ihmiset ovat olleet hyvin ystävällisiä, eikä lasten kasvojen peseminen näytä olevan maassanne tuntematon tapa.