Serub. Sommelo päätti puheensa kohottamalla lasinsa vieraittensa onneksi — hikk — ja menestykseksi, ja kumarsi ja istuutui.
Myrskyisen naurun kaikuessa hänen korvissaan ja jalon pöytäjuoman kostuttaessa hänen frakkipaitansa kohotettua etumusta nousi Sommelo hitaasti permannolta, loi kummallisen katseen ympärilleen, tarttui sitten lautaseensa ja iski sen kappaleiksi johtaja Rehusen päähän. Rehunen näytti hänestä nimittäin syyllisemmältä kuin Aapelus.
Rehunen otti tästä pienestä erehdyksestä vähän nokkaansa ja poistui heti koko kesteistä, lausuttuaan isännälle ensin eräitä sanoja.
Hänen mentyään totesimme mielihyvällä, että tukkukauppias Sommelo oli vihdoinkin päässyt kiusallisesta nikotuksestaan.
Hän voi nyt puhua taas vapaasti, ja tätä taitoaan tulee hän kyllä piakkoin tarvitsemaankin, sillä Rehusen häntä vastaan nostama juttu on esillä raastuvanoikeudessa huomisesta viikon päästä.
HERRA KANNUSEN JUUSTO
— Kylläpäs täällä tuntuu ummehtuneelta! mutisi hra Kannunen, asuva
Helsingissä, eräänä päivänä.
Hra Kannunen avasi ikkunat tuulettamisen tarkoituksessa ja lähti konttoriinsa.
Kun hän palasi kotiin päivällisen jälkeen, oli ilma huoneissa puhdasta — ikkunat olivatkin olleet auki kokopäivän — mutta jonkinlainen epämääräisen lemun aavistus tuntui siinä kuitenkin.
— Ehkä se tuleekin ulkoa, ajatteli hra Kannunen ja sulki ikkunat ja sytytti ison sikarin.