Se ei ulkonäöltään ole millään tavoin erikoisempi puhelin kuin muutkaan. Se on aivan tavallinen seinäpuhelin. Semmoisia on meidänkin maassamme monia tuhansia ja muualla vielä enemmän.
Muutamana iltapäivänä, kun luonnossa vallitsi omituinen hämäryys, joka oli laskeutunut myöskin ratavartijan asuntoon, alkoi ratavartijan puhelin soida.
Ratavartija nousi sohvasängyn kannelta, jolla hän oli ollut ottamassa tavanmukaista päivällislepoaan, ja käveli puhelimen ääreen.
Puhelin soi yhä.
Pirrrrrrr….
— Kylläpäs se jaksaa veivata, ihmetteli ratavartija.
— Ikäänkuin ei tässä vähemmälläkin kuulisi.
Ratavartija tarttui valmiiksi kuulotorveen, mutta puhelimen kello kilisi yhä.
— Kuka kumma se nyt sillä tavalla soittaa? ihmetteli ratavartija.
Puhelin kilisi.